Voi hyvä Jumala,
miten vanheneminen pelottaa minua!
Miten salakavalasti nuoruutemme kuluu,
kauneutemme katoaa,
silmiemme pilke haalistuu,
naurun helinä kuivuu rahinaksi.
Pystyn hädin tuskin hengittämään,
kun mietin, miten rakkautesi lakastuu.
Miten ohitse kiitävät vuodet
kuluttavat uraa välillemmme
kuin säälimättömästi virtaavaa joki
kuluttaa uomaansa.
Aina vain eteenpäin,
hellittämättä,
pysähtymättä.
Jossain välissä
pilkahdus onnea:
Halaus,
Suudelma,
Rakkaus.
Hetki,
lainattu tai varastettu,
jolloin koko maailma pysähtyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti